Tapahtumat

Rasmus ja Jere tekivät upeita heittoharjoituksia
Toni Rasmuksen lujassa otteessa mattorandorissa
Rasmus neuvoi muutaman niksin mattoon Artulle ja Emmalle
Riina on ottanut lujan sidonnan Hennasta
Rasmus otteli SM-kultaa BJJ 19.3.16

Vieraita Salilla!

 

Vihannin judon salille saatiin vieraita, kun hiihtolomaansa viettävät Rasmus ja Riina Myllylä osallistuivat viikolla 8 treeneihin. Molemmat harjoittelevat Tikkurilan Judokoissa ja olivat nyt tulleet lomailemaan isovanhemmilleen Oulaisiin. Myllylöiden vierailu antoikin mukavasti vaihtelua Vihannin judokoiden treenaukseen. Tatamin paukutuksen yhteydessä kysäisin muutaman kysymyksen Rasmukselta ja Riinalta sekä heidän vanhemmiltaan.

 

Rasmus on 13-vuotias vuonna 2002 syntynyt judoka. Hän on aloittanut harrastamaan judoa 2,5 vuotiaana. Judoa hän treenaa Tikkurilan Judokoissa. Judon lisäksi Rasmus Harrastaa myös Brasilialaista Jujutsua Barreto Helsinki -seurassa. Sitä hän on treenannut judon ohessa noin 3-vuotta.

Rasmus on innokas kilpailija ja osallistuu aktiivisesti molempien lajien kisoihin. Päälajissaan Rasmus kilpailee sekä P15 että P18 sarjoissa.

Judossa Rasmuksen suurimpana saavutuksena on vuoden 2015 Samurai-Cupin kokonaiskilpailun voitto sarjassa P15-46kg.

Rasmus kilpailee myös BJJ:ssä ja on voittanut kaikki 7 vuodenvaihteen 2015 jälkeen järjestettyä Junnu Cupin osakilpailua Suomessa. Suurin saavutus BJJ:ssä on 19.3.2016 nuorten SM-kisoissa voitettu alle 16 vuotiaiden SM-kulta.

 

Kysyin Rasmukselta, miksi judoa on kiva harrastaa? Hän vastasi, että treeneissä on kiva nähdä kavereita ja painiminen on kivaa. Lisäksi kun treenaa, niin myös silloin on mukava käydä kisoissa. Isä Toni Myllylä kertoo, että Rasmus on nöyrä treenaaja. Rasmus on myös henkiseltä puolelta kamppailija ja se näkyy pojan koko olemisessa. Kisoihin Rasmus lähtee tekemään parhaansa ja jokainen ottelu on oppimista. Voittaminen ei ole itsetarkoitus ja vastustajan kunnioittaminen on tärkeintä.

 

Rasmuksen pikku sisko Riina 10-v on myös judoka. Hän on aloittanut judon 3 vuotiaana Tikkurilan judossa. Hän isoveljensä tavoin harjoittelee myös Brasilialaista jujutsua. BJJ:tä Riina on treenanut noin 1,5 vuotta. Riina on kisannut Shiai-kisoissa ja pärjännyt hyvin. Riina on ollut useasti mitallisijoilla niin juodossa kuin myös BJJ kisoissa, missä on käynyt kiusaamassa poikia.

BJJ:ssä Riina onkin saanut lempinimen ”Ronda” esikuvansa Ronda Rouseyn mukaan!

Kamppailulajien lisäksi Riina harrastaa myös Triathlon-kisaamista. Hän onkin osallistunut jo kahteen kisaan, Helsingissä ja Ahvenanmaalla. Ei ihan tavallista 10-vuotiaalle tytölle. Isänsä kertookin, että Riinalla on hillitön halu kisailla. Riina itse kertoi, että judossa hän haluaa saavuttaa mustan vyön ja olla hyvä judoka. Lisäksi hän haluaa kisasta.

 

Kun sisaruksia seurasin parit treenit matolla, niin heidän tekemisessään näkyi ahkera treenaaminen ja halu oppia kamppailemaan. Lisäksi Rasmus antoi oppia, hän neuvoi ja opetti muutaman tekniikan meille ja oli hienoa nähdä, miten hyvin 13-vuotias Rasmus hallitsi myös opettamisen. Treenien päätteeksi molemmat toivotettiin tervetulleeksi uudestaan meidän salille, aina kun käyvät näillä kulmilla. Lisäksi toivotettiin onnea ja menestystä tulevaisuuteen. Vihannin judon koko porukka seuraa mielenkiinnolla, miten näiden lahjakkaiden kamppailijoiden tulevaisuus tuo tullessaan.

 

Jutun kirjasi Toni Laakso, Vihannin judo

Judoleiri Murmansk 2017

3.-7.1.2017

Herätys tiistai-aamuna 3.1.2017 klo 4.30, aamutoimet ja matka kohti Murmanskia alkaa. Ensimmäinen etappi Vihannista Ouluun tehdään henkilöautolla, bussi lähtee Oulusta klo 6.00 kohti Rovaniemeä. Oulun linja-autoasemalla lähtijöitä oli meidän lisäksi kymmenkunta judokaa Oulun Judokerhosta.

Ensimmäinen pysähdys oli heti Haukiputaalla, mistä otettiin kyytiin sujuvasti venäjää puhuva joukkueemme judoka. Havaitsimme matkan aikana venäjän kielen taidon olevan todella tärkeää matkustettaessa Venäjälle. Seuraavaksi Kemistä poimittiin kyytiin kaksi judoleiriläistä ja matka jatkui kohti Rovaniemeä. Reissun ajankohta oli keskellä parhaillaan Suomessa etevää influenssa-aaltoa ja muutama judoka joutuikin perumaan reissun sairastuttuaan. Reissun aikana flunssaan sairastuneita ei ollut mutta mm. tämänkin varalta mukana tällä pohjoisen judojoukkueella oli lääkäri. Rovaniemellä pysähdyimme Erottajan Shellillä, josta kolmisenkymmentä iloista koyamalaisia hyppäsi kyytiimme. Rovaniemeltä matkasimme Sodankylään, poimimme sieltä mukaan viimeisen reissuun lähtijän.

Vaikka matka oli pitkä ja lähtö aikainen, aika bussissa meni yllättävän nopeasti. Reissueväinä ruisleivän lisäksi meillä oli hyvää seuraa, tapahtumia ja pysähdyksiä. Bussimatka Oulusta Murmanskiin kesti 14 tuntia.

Ennen valtioiden välistä rajan ylitystä pysähdyimme Ivaloon. Ivalossa söimme lämpimän päivällisen ja se oli meistä todella hyvää. Kävimme myös kaupassa, josta tärkeimpänä ostoksena olivat vesipullot. Venäjällä ei suositella hanavettä juotavaksi, joten mikään määrä vesipulloja reissueväänä ei ollut meille liikaa.

Pääsimme jouhevasti läpi Raja-Joosepin tullista, aikaa meni vain tunti ja vartti. Ensimmäisenä esitimme passit Suomen tulliasemalla ja tullivirkailijat tarkastivat sinä aikana linja-automme. Seuraavaksi siirryimme Venäjän tulliin, jossa haasteena oli täyttää maahantulokortti oikein ja vieläpä kahtena identtisenä kappaleena. Osalla reissussa olleilla oli tästä aiempaa kokemusta useista edeltäneistä Venäjän kisa- ja leirireissuista, hyvä niin ja kiitos heille tämän kortin täyttämisen etukäteisohjeistuksesta. Reissulaisia oli nyt mukana 40 henkilöä, joista osa oli ensimmäistä kertaa mukana, kuten mekin. Pienestä hässäkästä huolimatta saimme maahantulokortit kunnialla täytettyä ja matka kohti määränpäätä jatkui. Ja mobiilidata off-lineen. Pääsimme läpi ensimmäisestä Venäjän tullista, jonka jälkeen tuli vielä kolme tullipysäytystä, joissa tarkistettiin joko passit tai henkilömäärä bussin kyydissä.

Vihdoinkin perillä Murmanskissa tiistai-iltana 3.1.2017 n. klo 22.00 Suomen aikaa! Venäjän aikaa siis n. klo 21.00. Ja seuraavaksi oli hotellien säätö. Osa porukasta majoittui Park Inn -hotellissa, joka on yksi hienoimmista hotelleista Murmanskissa ja osa porukasta majoittui Moryak -hotellissa, joka on myös hyvä majoitusvaihtoehto. Molemmat hotellit olivat reissuilla jo aiemmin käyneille tuttuja. Ennen reissua kaikille oli lähetetty yleisviestinä ohjeistus ötököistä, lutikoista ja torakoista, joita Venäjän matkaaja saattaa reissullaan kohdata. Ohjeistus oli aiheuttanut aikamoista hysteriaa etenkin nuorison keskuudessa, ehkä myös hieman vanhempienkin. Tämä näkyi muun muassa lutikoita vastaan varustautumisena; mukana oli makuupusseja, jätesäkkejä ja omia lakanoita. Kaikkien onneksi emme kohdanneet ötököitä ja kaikki olivat tyytyväisiä majoitukseensa.

Ensimmäinen leiripäivä 4.1.2017

Aamupalan jälkeen lähdimme bussillamme kohti Murmanskin uutta 2015 valmistunutta liikuntahallia. Matkaa hotellilta treenipaikalle oli noin vartin matka. Treenipaikalle päästyämme meille selvisi, ettei pientenryhmässä ollut venäläistä treenien vetäjää. Tämä tuli joukkueemme vetäjille täytenä yllätyksenä. Tai no, ei aivan täytenä yllätyksenä, sillä aikaisempien reissujen myötä joukkueemme vetäjät olivat oppineet, ettei oikein mikään mene täällä niin kuin alun perin on suunniteltu. Kaikki kyllä Venäjällä toimii, kunhan tarpeeksi säädetään. Harjoitukset pidettin yhdessä suomalaisten koutsien kanssa.

Pakkasta Murmanskissa oli noin -25 – 35 astetta ja mereltä puhaltava kova kosteailmainen tuuli teki sääolosuhteista todella kylmän tuntuisen meille suomalaisille, vaikka olemmekin tottuneet koviin pakkaslukemiin. Täällä kylmänkokemus on aivan toista luokkaa. Paksuista toppavaatteista huolimatta kylmä viima ja pakkanen purivat meitä aivan lyhyilläkin siirtymillä. Kilometrin kävelymatka treenipaikalta lounaspaikalle tuntui todella kylmältä ja pitkältä, kun se piti taittaa Pohjois-Venäjän jäätävässä ilmastossa. Venäläinen ruoka mm. kuumine borssi-keittoineen siinä pakkassäässä oli todella hyvää ja maistui porukalle. Ihmettelyä judokoiden keskuudessa aiheutti paikallisten kevyt pukeutuminen näillä pakkaslukemilla, näimme paikallisia tekevän töitä ilman hanskoja, lenkkareissa vetämässä lasta pulkassa ja näin edespäin.

Illalla kävimme sitten syömässä missäpäs muualla kuin läheisen kauppakeskuksen mäkkärissä, sillä sieltä sai nopeimmin ja varmimmin ruokaa.

Toinen leiripäivä 5.1.2017

Tänään oli kevyempi päivä, Suomen joukkueen leiriläiset jättivät iltapäivän harjoitukset väliin. Aamupäivän harjoitusten sekä lounasruokailun jälkeen lähdimme kiertämään bussilla Murmanskia ja kävimme katsomassa paikallisia nähtävyyksiä. Käynti

pakkassäässä ja navakassa viimassa Aljosha-patsaalla toi porukalle pientä liikuntaa myös tälle iltapäivälle. Tänäänkin mentiin illalla mäkkäriin syömään, mikä ei meille aikuisille tullut yllätyksenä. No, se mikä uppoaa näille leiriläisille parhaiten, on nyt tärkeintä. Tänään meillä oli myös enemmän aikaa kiertää kauppakeskuksessa ja vaikka ostoksia ei kertynyt paljoakaan, näimme kaikkea erilaista, mitä Suomen ei kaupoissa näe. Etenkin lapsia kiinnosti yksi erikoinen kauppa, jossa kalat olivat elävinä altaissa ja sieltä valitaan minkä haluaa ostaa. Taatusti tuoretta. Englantia täällä puhuivat vain muutamat, vaikka todennäköisesti useammat osasivat sitä. Asiat kuitenkin saatiin selvitettyä tavalla tai toisella, vaikkei yhteistä kieltä juuri ollutkaan. Huomasimme, että heti kun ulkomaalainen osaa pari sanaa venäjää niin ihmiset ovat paljon ystävällisempiä. Paikalliset leirijärjestäjät ja judoporukka olivat todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia meitä kohtaan. Olomme oli odotettu ja tervetullut.

Kolmas leiripäivä 6.1.2017

Tänään venäläiset judokat halusivat, että suomalaiset koutsit vetäisivät aamutreenin. Ilmoitus tästä tuli siinä vaiheessa, kun astelimme tatamille. Huomioitavaa oli, että venäläiset junnut olivat todella innoissaan suomalaisten vetämistä treeneistä, joka on kamppailua erilaisten tehtävien ja pelien kautta. Oli positiivista nähdä, miten omat junnumme tekivät tuttavuutta murmanskilaisten judokoiden kanssa. Tuttuja tuli jokaiselle, hymyä ja naurua piisasi, vaikkei samaa kieltä ollutkaan.

Kolmantena leiripäivänä pidettiin ystävyyshenkiset leirikisat, joka oli joukkuekilpailu. Suomelta oli yksi joukkue ja kaikki halukkaat pääsivät ottelemaan tähän joukkueeseen. Murmanskista oli kolme joukkuetta. Tunnelma oli huipuissa ja kannustus oli kova, hienoista suorituksista annettiin raikuvat aplodit, eikä ollut väliä kumpi joukkue suorituksen teki. Suomen joukkue voitti yhden kilpailun ja kaksi muuta kilpailua olivat tiukkaa vääntöä. Vaikka kisajärjestelyt olivat aika viralliset, oli toiminta silti rentoa. Tuomarin asusteena oli judopuku ja Suomen joukkueelle jaettiin kultamitalit, vaikka meidän laskujen mukaan se ei ihan niin mennyt. Kultamitalit toivat valtavan suuret hymyt junnujemme kasvoille. Kilpailu toi todella hyvää kokemusta jokaiselle matsaajalle ja moni ylitti ison kynnyksen jo siinä vaiheessa, kun uskaltautui ottelemaan venäläisellä tatamilla.

7.1.2017 lauantai, kotiinpaluu

Herätys Venäjän aikaa klo 6.00. Bussin lastaus klo 6.50 ja lähtö kotimatkalle klo 7.00. Mukaan kotimatkalle saatiin hotellista aamiaistarpeet.

Rajan ylitys oli puoleltapäivin Raja-Joosepissa, rajamuodollisuudet menivät sujuvasti kuten menomatkallakin, huomioiden meidän kahden naapurimaan totutut käytännöt.

Rajan ylityksen jälkeen linja-autossa oli tunnelmaa, jotenkin vapautunutta. Hetken iloisen puheensorinan jälkeen tuli kummallinen hieman hiljaisempi vaihe. Lähes kaikki olivat niskanyököllään tuijottaen älypuhelimeensa. Mobiilidata oli siis kytketty taas päälle.

Vajaan tunnin päästä oli pysähdys Ivalossa, lounas/päivällinen nautittiin syöden suomalaista perunamuusia ja lihapullia. Ja hyvää oli.

Seuraavat pysähdykset olivat Sodankylässä, Rovaniemellä, Kemissä ja Haukiputaalla.

Bussin päätepysäkki oli Oulun linja-autoasemalla klo 20.30 Suomen aikaa. Täältä jatkoimme henkilöautokyydillä Vihantia kohti.

Kotiovea kolkuteltiin kotona Lampinsaaressa klo 21.30.

 

Reissuväsymyksestä huolimatta olemme erittäin tyytyväisiä Murmanskin reissuun. Iso kiitos matkan järjestäneelle Rovaniemen Koyamalle sekä tämän reissun järjestely- ja vastuutehtävissä olleille sekä tietenkin kaikille matkallaolleille.

Kaikki säätäminen ja hästääminen, treenit ja kisat, nähtävyydet ja kokemukset olivat meille upeita elämyksiä ja toivottavasti saamme lähteä matkalle ensi vuonna uudestaan. Matkailu avartaa!

 

 

 

Tämä matkakertomus pohjautuu Tuomas Narvan (Oulun Judokerho ry) tekemään matkakertomukseen, jota olen Tuomaksen luvalla hieman muotoillut meidän Vihannin Judolaisten näkövinkkelistä katsoen.

Tästä saamastani alkuperäisen kertomuksen käyttöluvasta kiitos Tuomakselle!

 

Aku Rankinen

Vihannin Judo ry

VIHANNIN JUDO TIEDOTTAA

PDF-tiedostoAlueleiri_Maaliskuu_2022_OJK.pdf (322 kB)
Oulussa järjestettävä alueleiri
PDF-tiedostoYlimääräisen kokouksen esityslista.pdf (39 kB)
Ylimääräinen yleinen kokous dojolla

TULOKSIA 2022: